Vauhtipäivä, niin että tukkakin nousi pystyyn

Huomaatteko, kirjoitan tänne taas! Tämähän on edistystä ;-)

Eilen siis oli oikein vauhtipäivä. Siihen kuului kampaaja Aarrella ja minulla kummallakin, Äidin laulutunti, muskari ja vielä Anu-Liisan ja ihanaisten tenavien luona kyläily viimeksi illalla. Ja kaikki oli Aarren mielestä kiaa (eli kivaa :-)

Erityisen kivaa oli kumminkin Mummun kanssa oleminen. Mummu haki Aarren kampaajalta, kun hänen tukkansa oli valmis. He menivät yhdessä Mummun luo syömään, nukkumaan ja ennen kaikkea tietysti leikkimään. Mummu jaksaa aina vaan leikkiä, ja Aarre nauttii! (Ja Äiti tietysti myös!)

Tässä kuva Aarren uudesta dinotukasta (ja muikeasta ilmeestä :-) Kuvanottohetkellä kadulla taisi kyllä mennä myös bussiauto...

Äidin hiukset pidettiin muuten vaaleina, mutta otsatukassa on vimpan päälle trendikäs turkoosi (Luit ihan oikein ;-) Maalaus-niminen efekti...

Menin illalla nukkumaan samaan aikaan Aarren kanssa, mutta niin sitten heräsinkin taas ihan liian aikaisin. Katsotaan, vieläkö menen sänkyyn vai ryhdynkö vauva-aiheisten pikkuleipien tekoon. Mutta siitä kuulette ensi kerralla lisää... (Toivottavasti ;-)

Ainutlaatuinen

Vielä huomasin, että tuo Lauri-rontti on ihanan Pieni ihminen -laulunsa ottanut YouTubesta pois, enkä ainakaan osaa Spotifystä lauluja tänne linkittää. Kiva, jos joku viisaampi kertoo minulle jatkoa ajatellen, onko se mahdollista ;-)

Mutta samasta aiheesta kertoo tämä Johanna Kurkelan Ainutlaatuinen <3

Selittää kuin Ruuneperi

Uskomatonta! Edellisestä päivityksestäni on kulunut neljä (siis NELJÄ) kuukautta! Aika lentää todellakin kuin siivillä. Tähän väliin ovat jääneet syksyn loppu, joulu, sen ihana odottaminen, valmistelu ja itse viettäminenkin, ja vielä koko tammikuu, sen ulkopuuhat ja vaikka mikä muukin. (Aarren ja minun matkablogikin on edelleen siinä kohdassa, johon se kotiin palattuamme jäi...)

Ja kaaos sisälläni ei ole ainakaan parantunut, ennemminkin pahentunut vain... Suurimman sysäyksen tänne uudelleen löytämiseksi antoi tämä linkkivinkki. Kuuntelin ohjelman tänä aamuyönä, kun en kesken unien herättyäni saanut unta, taas kerran. Minä kun löydän tuosta niin itseni. Ja niin haluan tehdä sille jotain. Ja olen niin varma, että kirjoittaminen ja asioiden jakaminen auttaisivat (alkuun ainakin ;-) Voi kun vain nyt jaksaisin alkaa tehdä tätä! Eli katsotaan, kuinka minun käy :-)

Ja sitten laitan kyllä tähän loppuun vielä jotain tosi mukavaakin! Eli eilenhän oli Runebergin päivä. Sitä tuli juhlittua tällä kertaa oikein olan takaa. Ensin aamupäivällä Pirittan ja Justuksen kanssa Aarren Peuhulan jälkeen pyörähdettiin Hämeenlinnan kuukausimarkkinoilla, ja sen jälkeen istuskeltiin rauhassa Café Kanassa uuniperunalounaalla, ja maittavan lounaan päälle tokikin nautittiin ensimmäinen runebergintorttu Aarren kanssa puoliksi. Iltapäivällä tein (Aarren avustuksella) sitten vielä kotona tämmöisen kakun. Ja siitä tuli kyllä ihan valtavan hyvää, meidän kaikkien mielestä, vaikka ulkonäkö (ja valokuvaajan taidot) eivät ihan Kinuskikissan version kanssa kilpailekaan :-)

Mutta onneksi kaiken tämän juhlimisen jälkeen sain otettua itseäni niskasta kiinni, ja lähdettyä viemään Reettaa Äidin luo ja samalla itse jumppaan, Evattaren takuutehokkaaseen Pumppiin.

Ja nyt yritän mennä laittamaan vielä päätä hetkeksi tyynyyn. Huomenna (tai tänään) on päivä uusi <3

Aarren synttäriaamun tunnelmia

Meidän Aarre täyttää tänään 2 vuotta. Uskomatonta, miten nopeasti aika menee!

Aamuyöllä meidän iso poika puhui unissaan englantia... Hän sanoi selkeällä kirkkaalla lapsen äänellään "Bye bye!" ja "See you!" ;-)

Ja heti viiden jälkeen hän oli auttamattomasti sitä mieltä, että on aika nousta leikkimään. Niinpä Äiti haki kiireen vilkkaan keittiöstä siellä valmiina odottavat paketin sekä pillimehun ja herkkukeksin. Laulun kera hän ne sitten sai. Ja paketista löytyi ihan oikea Muumi-tietokone :-)

Mutta aika pian oli jo Pupun vuoro alkaa tehdä tietokonehommia, kun Aarre vaihtoi tuttuun ja turvalliseen, traktoriin ;-)

P.S. Huomaattehan Janin lomamme aikana olohuoneeseen hankkimat uudet verhot! Kiitos Rakas!

Tänä syksyisenä yönä...

Tänään päätin sen tehdä. Perustaa oman blogin. Jos vaikka asioiden kirjoittaminen muistiin ainakin silloin tällöin auttaisi kaikkinaiseen kaaokseen, laittamaan asioita järjestykseen, pääni sisällä ja myös täällä kotona. Perinteisen päiväkirjan kirjoittamista olen aloittanut (ja sitten jonkin ajan kuluttua innostus on aina hiipunut) elämäni aikana ties kuinka monta kertaa. Mutta jos tämä olisikin erilaista. Katsotaan.

Luulisin kirjoittavani erilaisista asioista: eniten varmaankin ihan arkipäiväisistä sattumuksista, mutta ehkä myös onnistuneista (ja ehkä joskus epäonnistuneistakin ;-) keitoksista ja leipomuksista, sisustus-, käsityö- ja askarteluideoista, ehkä vaatteistakin, ja sitten vielä matkoista. Ensimmäinen niistä on edessä jo reilun viikon kuluttua. Ja miksei mistä tahansa muustakin, mitä mieleen sattuu juolahtamaan :-)

Aloittamispäiväni ja näiden aikojen tunnelmista noin yleensäkin, kotiäidin elämästä täällä Ahtilassa, kertoo niin osuvasti tämä Lauri Tähkän laulu...

Lauri Tähkä - Pieni ihminen